En ole erikoisesti ole kiinnostunut muista ihmisistä. Tämän olen huomannut jo pidempään, mutta hetki tuon kirjoittamisen jälkeen ymmärsin, että minulla on itsessäni niin monta sotkua, että kaikki huomioni menee niihin. Havainnoinnista 90 % kohdistuu itseeni. Ehkä haluan toisia viereeni senkin vuoksi, että he olisivat kiinnostuneita minusta ja avaisivat uusia näkökulmia itselleni itsestäni.
Miten itse sitten alkaa selviämään. Ainut minkä tiedän asioiden selviämisestä on loputtoman pähkimisen kautta tullut ymmärrys jostain aivan tavallisesta asiasta. Mutta siitä monessa minulla onkin kysymys, pitäisi edes ymmärtää yksinkertaiset asiat. Ymmärtää niin että niiden lainalaisuuden mukaan haluaa toimia eikä vain testata, onko asia todella noin. Kaipa olen saavuttanut teini-ikäni edes kevyesti.