Vietän yön kehitykseni kehdossa. Eväänä pari luumua, joista ensimmäinen häiritsee nyt näppäintyöskentelyä. Ruotsin sanoja olen täällä opetellut ja silloin kun ei varsinaisesti tarvinnut osattiinkin. Tässä paikassa myös eräs vanhempi miestuttava tykkäs kaveerata kanssani lapsuudessa. Se halus opettaa ravistamaan oikein. En sen halusta kädestäpitäen opettamiseen erikoisesti pitänyt. Entä jos se olisi halunnut minun pitelevän sen kalua, näyttää kuinka miehellä jäykistyy. Olen kyllä tyytyväinen, etten siitä mitään tiedä. Portista, josta käyminen muuttaa jotain oleellista. Olen sinisilmäinen ja ajattelen hänen yrittäneen olla minulle isä, ominpäin. Hän pyysi lupaamaan, että tyttöystävien vuoro olisi vasta kun täytän 20 vuotta. Siitä sain itselleni kirouksen, sitä aikaisemmat sukupuolisuhteet ovat olleet imaginäärisiä mutta tärkeimpiä ikinä. En muista tarkkaa päivää tai kuukautta, mutta poikuus lähtikin sitten muutaman kuukauden sisällä tuosta merkkipaalusta. Ja siitä vielä hitusen niin kuulin hänen kuolleen - täsmällisellä tapahtumien järjestyksellä ei ole paljoa merkitystä.
Eilen olin ärtyisä, niin kuin tänään aamupäivällä mutta iltaa kohden homma on helpottanut. Sitten olen täällä ja oikein hyvilläni. Mietin seuraava kehitykseni kehtoa ja tiedän mitä ajatella. Olen ajatukseen tyytyväinen. Voin aloittaa kehittymisenkin koska vain, se on tässä jo käynnissä. Täällä ei ole sähköä ja outo näppis tarttis hetkittäine enemmän valoa.