Tulin myöhäiselle luonaalle Helsingissä ja odottelen tässä ruokaa.
Pääkaupungin henki on minulle täysin ylilatautunut seksuaalisesti. Pelkoni ja tarpeeni aktivoituvat saaden minun ajattelemaan ties minkälaista tyydytystä. Spontaaniin seksiin kadulla olevien ihmisten kanssa, maksullisten naisten kanssa, hieromapalvelujen. Ihan mitä vaan. Tämä kuurini tuntuu asettavan hommaan pidäkkeen muttei minkäänlaista tietä ulos.

No, ravinteli jäi ja istun tässä kahvilamaisittain pubissa. Vettä sataa, ihmiset ovat kesäsäässä kesävaatteissa. Jotenkin epätodellista. No, mä oonkin sisällä. Kaverit tökkivät kuin vahingossa mua netin kautta niin että melkein unohdan, että mulla pitäs olla menossa mun ikioma seksuaalikriisi.
Kyl yks hyvä paikka laadukkaaseen yksinolemiseen on pubi - ja kahvilat.
Piti vielä puhua siitä, että turha mun on jauhaa tässä niin paljon paskaa. Mut mähän alan pilkkiin. Pitää keskittyä siihen, etten joudu vasten tahtoani vesisateeseen.

Opitun ja annetun välinen suhde.
Minulle kaikki on annettu, kuljesken avujani tuhlaten. Opittua on vain aamulla tehtävä hyvin pieni aamutreeni, mutta senkin vaikutukset näkyy ja tuntuu kovin positiivisella tavalla.
Ehkä aina petyn itseeni jos vaadin täydellistä suoritusta - mikä se sitten edes tänään olisi.. Positiivinen varmaan olisi, jos puhuttais exän kanssa missä mennään. Missä? Ehkä mun pitäs antaa tilanteesta hänen kannalta ylimääräisen negatiivinen kuva. Hän alkaa kyllä kummittelemaan heikolla hetkellä, kun olen yksin ja sylin kaipuussa. Esim. nyt en koe kovin negatiiviseksi vaihtoehdoksi meidän halailua ja kiimaista seksiä. Munassa ja mielessä on valtava paine, pistäisin monta ihanaa latausta perä jälkeen.
En tiedä oisko ultimaattivaihtoehto se, että löytäisin jonkun toisen naisen jonka luokse menisinkin yöksi. Näytän vanhalta huuhkajalta joten se nainenkin olisi jotain sellaista. Meillä vois olla villit tilanteet tai sitten vaan ahdistunut yksi purkautuminen liian aikaisin ja sitten kiire pois. Mikään pysyvä ei ehkä ole mitenkään oikeesti realistista.
En ole oikein varma, kuinka todennäköistä naisen saaminen olisi. Periaatteessa mun kannattais sitä yrittää. Koukkua uittamalla koukku oppii uimaan ja minä saan paljon evästä itseni ymmärtämiseen. Mutta olisin kyllä pettynyt, jos vaan lataisin
Vielä riittäis valoa ottaa kuvia exän ja mun paljaasta, yhtyvästä pinnasta leikkikaverin houkuttimeksi. Toinen vaihtoehto olisi hankkia mukavaa keskusteluseuraa täältä baarista ja katsoa mille asteelle mennään. Huomaa että sellainen homma kyllä minua kiinnostaa. Vaikka näpyttelen tätä läppäriä tässä selkeesti vain pieneksi huvikseni, etsin naisten kasvoilta yhteisiä katseita ja kun niitä löytyy, minussa alkaa odotuksensekainen kihelmöinti.

Tämä teksti tavallaan yrittää löytää ratkaisun sattumanvaraisen harhailun avulla. Maali on niin helppo, että kun siitä vahingossa menee vierestä, voi oikaita maalista sisään. Ongelma tietty on, ettei ole paljon eroa sillä, juoksiko maaliportista vaiko ei. Se ikään kuin muuttaa päämäärättömän harhailun tavoitteelliseksi toiminnaksi kun kaikki aikaisemmat turhat kiemurat kuitenkin mitataan maalissa ja ne olivat reitin varrella sinne. Maali on kuitenkin vain ulkoinen tila. Sisäisesti vaeltajalle oli melkoisen pieni ero, kulkiko hän maalista vai sen vierestä. Kaikki on samaa paitsi ulkoinen arvostus, josta juoksijan sisäinen maailma alkaa kerätä enemmän pisteitä maalinylitystapauksessa. Mutta sisäisesti ollaan kuitenkin liikuttu päämäärättömästi.
Eli tarvitaan vain päämäärä ja näkemys sen saavuttamisesta jotta homma pysyy terveellä pohjalla. Sellaisella pohjalla, josta tietynsuuruisesta panoksesta tulee sopivankokoinen palkinto.
Mun varmasti kyllä pitäs nyt hakee yks kalja niin saatas lisää vauhtia tähän! mites läppärin kanssa sitä kaljaa haetaankaan.. ja miten minä taktikoin kaljan haun yleisön kaljan haluun nähden.. no nyt pistivät toisen naisen vessaan, mun kohde jäi yksin..